Kati Lehtonen analysoi 166 vuotta urheiluseurojen toimintaa Liikuntapoliittisessa seminaarissa Viivajuoksumittausta kuussa 2052?

Likesin johtava tutkija Kati Lehtonen, liikuntatieteistä väitellyt tohtori, avasi meille seurojen toiminnan kehittymistä ja muokkautumista: "166 vuotta suomalaista urheiluseuratoimintaa: huvista ja virkistyksestä suurvaltapolitiikan polttopisteeseen." Tammikuun 26. päivästä 1856, jolloin kokoontui kahdeksan miestä purjehdusseuran perustamiskokoukseen Hotelli Otavaan, on urheiluseurojen määrä noussut 7795:een. Mitä on tapahtunut liikunnan ja urheilun tarinassa? - 1800-luvun puoliväli: spontaanin kansalaistoiminnan aika - 1890-1910-luku: autonomiasta itsenäisyyteen – urheilun järjestäytymisen kausi - 1920-1930-luku: Nuori Valtio – urheilu kansallisen identiteetin rakentajana - 1940-1950-luku: Jälleenrakentamisen kausi – Olympiakisat näytön paikka - 1960-1970-luku: Valtiojohtoinen politiikka – Liikunta osaksi yhteiskuntapolitiikkaa -1980-luku: Hyvinvointivaltion runsauden sarvi – Liikunnan kasvu ja eriytyminen (huom! myös markkinoistuminen!) - 1990-luku: Eurooppalainen Suomi – Liikunta monilla markkinoilla - 2000-luku: Monien kulttuurien Suomi – Monet liikuntatarinat - (2052 Viivajuoksumittausta kuussa?) Nykypäivänä seurat ovat monien toiveiden puristuksessa: ammattimaista – laadukasta – ilmaista? Haasteita ovat - työnantajataidot ja henkilöstöhallintoon liittyvä osaaminen. - 1990-luvulta lähtenyt markkinoistuminen vahvistuu edelleen. - Valtakunnallisen ja paikallisen toiminnan eriytyminen. - Palkkatyön ja vapaatoiminnan välinen kuilu on suurentunut. - Kotitalouksien maksukyky ja aluekehitys. Neljäs sektori ja ”ry-vapaa” spontaani kansalaistoiminta: palataanko henkisesti 1800-luvulle? Oli Kati Lehtosen esittämä kysymys. Liikunnan ja urheilun, myös urheiluseurojen tarina 2020-luvulla on epätarkka. Keskimääräistä on vaikea löytää. Todennäköisesti sellaista on kuitenkin suurin osa toiminnasta. Urheiluseuraan latautuu paljon odotuksia. Seuran odotetaan olevan laadukas, ammattimainen, asiakasmyönteinen, aktiivinen ihmisoikeuskeskustelija, lasten yksinäisten iltapäivien ratkaisu, ilmainen tai ainakin halpa, ei voittoa tuottava mutta kuitenkin mielellään taloudellisesti kannattava, näkymätön, näkyvä, lähellä ihmistä ja jopa globaali. Jostain kumman syystä urheiluseurat ovat säilyttäneet asemansa suomalaisessa yhteiskunnassa 166 vuotta. Uusia perustetaan kaiken aikaa ja entiset lakkaavat olemasta. Toimintamalli ja perusajatus näyttävät toimivan edelleen. Kati Lehtonen uskookin, että säilyttäessään ydintavoitteensa (eri lajeihin sovellettuna) eli ”huvin ja purjehdustaidon hyödyllisen harjoittamisen, purrenrakennuksen sekä käytännön tietojen levittämisen merenkulusta” urheiluseura on tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa myös tulevaisuudessa.